Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. Let me know if you like them!

Kommentit suomen kielellä ovat erityisen tervetulleita! - Puoi commentare anche in italiano!

Thank you for your visit.

18/08/2017

While I was away: Donna Leon - Kirjapostaus






In June, willing to turn the time spent waiting in the hospital into quality time, I went to the bookshelves of the nearest supermarket and what caught my eye were the two most recent translations (into Finnish) of Donna Leon's novels.

In our family, we like crime novels, and even better if they are set in a town or a country you know at least a little bit. This summer I spent some very relaxing Sunday afternoons sitting under the shade of trees, smelling the roses and lupins, and re-reading some of the Brunetti novels we already had. In the stories, as you may know, the intelligent and right-minded police commissioner Guido Brunetti confronts crime and corruption in the overwhelmingly beautiful Venice. The political and ethical dilemmas are complex and without end, but the family, friends and good food make life better.

By now, autumn is coming and that means more time for reading! Have a relaxing weekend! :)






Luetteko dekkareita? Ovatko Donna Leonin Brunetti-kirjat tuttuja?

Kesäkuussa ostin pitkästä aikaa uusia romaaneja ja Prisman kirjahyllystä tarttui mukaan kaksi uutta Brunettia. Ne innostivat lukemaan, pitkästä aikaa, muitakin sarjan kirjoja. Amerikkalaisen Leonin Brunetti-tarinat sijoittuvat Venetsiaan ja niissä on parhaimmillaan mielenkiintoista ja tärkeää yhteiskunnallista ja moraalista pohdiskelua. Italiassa elämä on ihanaa, mutta poliittinen korruptio ja erittäin hyvin järjestäytynyt rikollisuus eivät koskaan ole kaukana.

Suomeksi käännetyistä kirjoista viimeisin, Tuntematon ihailija (Falling in Love, 2015), ei tosin minusta yllä edeltäjiensä tasolle.






Italiankieliset sanat ja fraasit suomenkielisen (tai englanninkielisen) tekstin seassa ovat yksi ensimmäisistä asioista, jotka Brunetti-kirjoja lukiessa huomaa. Palazzo, ombra ja tramezzino antavat mukavasti paikallisväriä, mutta miksi matkapuhelin on aina telefonino? Kirjassa tehdään "carabinierille virallinen denuncia". Vainajan jäämistöstä löydetyt kirjeet "oli kaikki toimitettu raccomandate". Kyllä nämä käsitteet voisi ilmaista suomeksikin. Painovirhepaholainen vaanii myös: Italiassa ei toimita in frutta e furia, vaikka kiire olisikin. :)






Tämän postauksen alkuperäinen versio oli pidempi ja sisälsi mm. huomioitani kirjojen päähenkilöistä. Päätin kuitenkin karsia tekstiä ja palata aiheeseen ehkä myöhemmin, jos lukijoiden joukossa on aiheesta kiinnostuneita. :) Kirjojen saksalaiset filmatisoinnit täytyy vielä mainita. Venetsia näyttäytyy niissä lumoavan kauniina, mutta tarinoita on höystetty komiikalla, joka ei mielestäni niihin kuulu, ja joitakin henkilöhahmoja on karrikoitu aivan tarpeettomasti.






Brunetti-kirjoissa oikeus ei välttämättä voita eikä aina ole edes selvää, mikä on oikein ja kohtuullista. Lukijakin joutuu tyytymään pieniin voittoihin, kuten kirjassa Oman käden oikeus. Yksityisen kadettikoulun ylimieliset opiskelijat viilettävät käsikoukkua pitkin Venetsian katuja talviunivormun viitat hulmuten ja säikäyttävät "siviilit" suojautumaan rakennusten seinänvieruksille. Brunettilla oli jo kokemusta varsinkin yhdestä näistä nuorukaisista ja se sai hänet "muuttamaan kurssiaan kaksi kompassinlukemaa, niin että hän oli suoralla törmäyslinjalla pojan kanssa. Hän kiristi vatsalihaksiaan ja jäykisti kyynärpäitään valmistautuen yhteentörmäykseen, mutta juuri silloin pojan vierustoveri irrotti otteensa ja siirtyi oikealle luoden siten kapean raon, josta Brunetti mahtuisi ohittamaan heidät. Astuessaan jalallaan tuohon rakoon Brunetti huomasi silmäkulmastaan, että poika siirsi vasenta jalkaansa pikkuisen sivulle ilmeisenä aikomuksenaan kampata hänet. Brunetti tähtäsi poikaa nilkkaan, potkaisi koko voimallaan, tunsi tyydyttävän säväyksen osuessaan, vilkaisi sivulleen ja laskeutui jalkakäytävälle. Hetkeksikään pysähtymättä hän painalsi eteenpäin, pääsi campolle, kääntyi vasemmalle ja lähti siltaa kohti..."






Näissä kuvissa näkyy yksi maailmanhistorian parhaista keksinnöistä: Miki-kirjat ovat todella pieniä, suunnilleen virsikirjan kokoisia (ja paperikin on ohutta kuin virsikirjoissa), mutta siitä huolimatta miellyttäviä lukea. Otava toi tämän hollantilaisen formaatin (dwarsligger) markkinoille 2013. Suomenkielistä vastinetta flipback-kirjalle ei kai vielä ole. Sitä odotellessa Miki-kirja on minusta parempi kuin ehdotettu "minikirja".

Ihmettelen etteivät nämä kirjat ole yleistyneet nopeammin. Minä ostaisin kaikki kaunokirjalliset teokset tässä formaatissa.






Viini maistui auringolta, mereltä ja lauluilta, jotka kertoivat rakkaudesta ja kuolemasta.






Se oli sisilialaista viiniä. :)






Kesän lukuhetket alkavat olla ohi, mutta syksystä alkaakin uusi lukemisvuosi: takkatuli, ulkona ropiseva sade, kupillinen kaakaota ja hyvä kirja. Ihanaa viikonloppua! :)






♥!


14/08/2017

Philadelphus and his friends :)






























Have a great week ahead!






Vi auguro una buonissima settimana!






Mukavaa uutta viikkoa!



PS Don't forget to check out my photos on Instagram! :)